Bengtsårin luonto

Kallioista metsämaastoa

Bengtsårin metsät ovat valtaosaltaan kuusta, mäntyä ja koivua kasvavaa sekametsää. Saarella on myös kuusikoita, koivikkoja, tervalepikoita, jalopuita ja jalopuulehtoja. Maasto on kallioista ja kumpuilevaa. Siellä on erilaisia moreenimuodostumia, jotka syntyivät viimeisimmän jääkauden loppuvaiheen aikana, jolloin jäätikön reuna vetäytyi Bengtsårin ylitse lounaaseen. Saaren tasaiset alueet ovat pääosin entisiä merenlahtia. Osa niistä on aikoinaan raivattu pelloiksi.
     Sota tuhosi ja vaurioitti pahasti saaren metsiä. Sodan jälkeen tuhoja korjattiin raivaamalla vahingoittunutta puustoa ja istuttamalla uutta metsää. Metsän uudistamisessa suosittiin erityisesti tammia. Ne ovatkin menestyneet Bengtsårissa hyvin, mutta 1990-luvulta lähtien runsastuneet hirvieläimet ovat vahingoittaneet nuorta puustoa.
     Bengtsårin metsät ovat yleisesti melko iäkkäitä. Alueella ei ole tehty suurimittaisia metsätöitä 1970-luvun jälkeen. Osa puustosta on yli sadan vuoden ikäistä, mutta varsinaisia vanhoja metsiä saaressa ei ole. Sen sijaan Bengtsårin kupeessa on kaksi pientä saarta, joissa on hyvin vanhaa luonnontilaista metsää. Näistä ehkä parhaiten on säilynyt Bengtsårin kaakkoispuolella olevan Risholmen-nimisen saaren metsä. Toinen iäkäs metsä on Orrgrunden-nimisellä saarella, joka on Bengtsårin länsipuolella.
     Saaren läpi etelästä pohjoiseen kulkee leveähkö metsätie. Leiritalon kohdalla on saaren lävitse kulkeva itä-länsisuuntainen tie. Pieniä polkuja metsissä on runsaasti. Osa kulkuväylistä on peräisin saaren asutuksesta, osa syntyi sodan aikana sotilaiden kulkuväyliksi, osa on leiritoiminnan kulkureittejä ja osa poluista on eläinten tekemiä ja ylläpitämiä.
     Maanviljely ja karjanhoito päättyivät Bengtsårissa 1950-1960-luvuilla. Sen jälkeen pellot alkoivat heinittyä, metsittyä ja kasvaa umpeen.


Bengtsårin luonnonsuojelualue

Oheisen kuvan viivoitettu alue on Bengtsårin lehto -niminen 17 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Se perustettiin vuonna 1995. Helsingin kaupunki omistaa koko alueen. Sen tarkoituksena on suojella saarella olevaa tammivaltaista lehtoaluetta sekä saaren keskiosan vanhaa kulttuurimaisemaa ja sen kasvilajistoa. Suojelualueella on muun muassa lehtoja (5,4 ha), jalopuumetsiä (4,4 ha), talousmetsiä, kallioita, rantaruovikoita ja vanhoja viljelymaita ja luonnonniittyjä. Lehdoista osa on rantojen tervaleppälehtoja. Paikoitellen lehdoissa kasvaa kulttuurivaikutteisia lajeja.
     Suuria kasviharvinaisuuksia luonnonsuojelualueella ei ole, mutta siellä kasvaa tavallisten lehtokasvien lisäksi joukko vanhaan kulttuuriympäristöön liittyviä lajeja. Saaren vuosisatainen asutushistoria näkyy muun muassa leirikeskuksen päärakennuksen ympäristössä. Vanhojen kivijalkojen ja vanhojen pihojen alueilla on ihmisten mukana aikoinaan tulleita kasveja. Osa näistä on kulkeutunut esimerkiksi rehun tai siementen mukana. Tällaisia ovat esimerkiksi pihakurjenpolvi ja humalavieras sekä sodan aikana venäläisten mukana tulleet lajit. Tarkoituksella pihapiiriin tuotuja ja siellä edelleen kasvavia ovat mm. vanhat hedelmäpuut, marjapensaat sekä monet kukat. Päärakennuksen ympäristöstä on määritetty kaikkiaan 35 sellaista kasvilajia, jotka ovat tulleet saareen ihmisen mukana. Bengtsårista on löydetty mm. seuraavat harvinaiset tai melko harvinaiset perinneympäristöön liittyvät kasvilajit: karvasara, hakarasara, tylppöorapihlaja (tylppäliuskaorapihlaja), pihakurjenpolvi, narsissi ja kevätesikko.
     Suojelualueella kasvaa mm. seuraavia puita ja pensaita: tammi, metsälehmus, saarni, tuomi, rauduskoivu, hieskoivu, mänty, kuusi, kataja, vaahtera, tervaleppä, haapa, pihlaja, tarhaomenapuu, halava, kiiltopaju, virpapaju, raita, koiranheisi, mustaherukka, punaherukka, vadelma, taikinamarja, korpipaatsama, orapihlaja, terttuselja, orjanruusu, iharuusu, pensasangervo ja tylppäliuskaorapihlaja.
     Alueen linnusto on runsas. Suojelualueen hoitosuunnitelman mukaan lintujen pesimätiheys on tällä alueella samaa luokkaa kuin muilla Uudenmaan parhailla lehtoalueilla.

Sodan jälkiä Bengtsårin luonnossa

Hangon alueella olleet neuvostoliittolaisjoukot jättivät jälkensä paikalliseen kasvikuntaan. Luultavasti valtaosa kasveista on tullut tahattomasti hevosten rehun mukana, mutta esimerkiksi mustaviinimarjapensaita istutettiin korsujen lähelle sotilaiden vitamiinilähteiksi. Bengtsårissa kasvavia venäläistulokkaita ovat mm. idänukonpalko, karvasara ja karvahorsma.

Keskeiset lähteet:

  • Bengtsår. Luonto-opas. Helsingin kaupunki, 1988.
  • Hiltunen, Laura: Bengtsårin niittykasvillisuuden seuranta 1989-2000 sekä villiintyneen puutarhan kasvilajisto kesällä 2000. Helsingin kaupunki, 2000.
  • Kivi, Tuuli: Bengtsårin tammilehdon hoito- ja käyttösuunnitelma. Kiinteistövirasto, Helsingin kaupunki, 1993.
  • Koho, Kari & Koho, Mikko: Bengtsår. Markku Koho, Espoo 2018.
  • Keynäs, Kalevi: Venäläismiehityksen jäljet Hangon kasvistossa. Teoksessa Silvast, Pekka:, Hankoniemi 1940-1941, Hangon museo, 1985.
  • Tulliniemen linnustonsuojelualueen ja Bengtsårin lehdon hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallitus 2012.