Merkittävimmät saaliskalat Bengtsårin alueella 1950-1970-luvuilla olivat
ahven ja hauki. Myös särkiä ja siikoja saatiin jonkin verran.
Kuha, ankerias, kampela, säyne ja lahna olivat vähälukuisia. Vuosittain
saatiin myös jokunen turska, härkäsimppu ja jopa rasvakala.
Ahven- ja siikakanta runsastuivat ainakin saaren keski- ja
eteläosien vesialueilla 1980-luvulla. Kuhien määrä lisääntyi 1990-luvulla. Vuosikymmenen puolessa välissä kuhia saatiin täältä jo
kaksi kertaa niin paljon kuin siikoja. Tuolloin myös särkiä oli alueella
paljon. Niitä saatiin lähes yhtä paljon kuin ahvenia. Lahnakanta oli
edelleen pieni.
Hiljakseen kasvanut siikakanta kääntyi 1990-luvulla laskuun.
1990-luvun puolen välin jälkeen särkien määrä väheni voimakkaasti samaan aikaan
kun lahnakanta alkoi runsastua.
Kalakannoissa tapahtuvien muutosten arvioiminen vuosittaisten
saaliiden perusteella on tullut 2000-luvulla aikaisempia vuosia vaikeammaksi.
Tämä on pääosin seurausta ilmaston lämpenemisestä johtuvasta sääolojen
muuttumisesta. Meren syksyisen kylmenemisen ja keväisen jäidenlähdön
ajankohdissa on suuria vuosittaisia eroja. Lisäksi tuulisuus on
lisääntynyt. Nämä kaikki vaikuttavat
sekä kalojen että kalastajien käyttäytymiseen ja siten saaliiden vuosittaisiin
määriin.
Kaikkineen Bengtsårin alueen kalakanta on ollut ja on edelleen runsas.
Kalakantojen tulevaisuudesta
Itämeren suolapitoisuus vähenee. Tämä johtuu ennen kaikkea
siitä, että Itämeren alueen sademäärät kasvavat, ja mereen tulee yhä enemmän
suolatonta vettä. Lisäksi sateiden lisääntyminen kasvattaa veden virtausta
Tanskan salmien lävitse Pohjanmerelle, mikä vaikeuttaa suolaisen veden pääsyä
Itämerelle. Myös ilmastonmuutoksesta johtuva länsituulien lisääntyminen Tanskan
salmissa vähentää suolaisen veden tuloa Itämereen, koska tuulet pyrkivät
pitämään Itämeren pinnan Pohjanmerta korkeammalla.
Itämeren suolaisuuden väheneminen näkyy jo nyt mm. kampela-
ja turskakantojen pienenemisinä.
Valumavesien lisääntyminen kasvattaa maalta mereen
kulkeutuvaa ravinnemäärää. Tämä on jo johtanut sameuden lisääntymiseen,
sinileväkukintojen yleistymiseen ja rakkolevän keskimääräiseen vähenemiseen
koko Itämeren alueella. Myös Itämeren lämpeneminen lisää osaltaan
rehevöitymistä ja pahentaa syvien vesien happivajausta.
Itämeren muutokset lisäävät tulevaisuudessa mm. ahvenen,
kuhan, silakan, kilohailin ja särkikalojen määrää ja laajentavat muikun
levinneisyysaluetta Suomen rannikolla. Sen sijaa esimerkiksi turska ja kampela
todennäköisesti häviävät merialueiltamme kokonaan. Turskan väheneminen on jo
nyt lisännyt kilohailin määrää, koska kilohaili on turskan merkittävä
saaliskala.
Vesien lämpeneminen haittaa viileissä vesissä viihtyvien
kalojen elämää ja vähentää niiden määrää. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa
lohi, siika ja made.
Itämeren kalakantojen kehitys vaikuttaa suoraan Bengtsårin
tulevaisuuden kalakantoihin. Lisäksi siihen vaikuttavat monet paikalliset
seikat. Näitä ovat esimerkiksi kalastamisen määrä, pyydysten ominaisuudet ja
vesialueen tila. Bengtsårin alueella 2010-luvulla yleistyneet merimetsot
vähentävät paikallisesti kalojen määrää. Myös alueella liikkuvat hylkeet syövät
kalaa. Merkittävin niihin liittyvä ongelma on kuitenkin se, että ne syövät kaloja pyydyksistä.