Bengtsårin synty

Hangon alue vapautui jääkauden aikaisesta jääkuormasta 12000 vuotta sitten. Jäätikkö oli ollut jopa kilometrien korkuinen. Itämeren paikalle syntyi sulamisvesistä järvi, jota kutsutaan Baltian jääjärveksi. Bengtsår jäi sen pohjaan niin syvälle, että saaren korkeimman kohdan päälläkin vettä oli kymmenen metriä.
     Jäätikkö oli painanut kallioperää lähes kilometrin alaspäin. Maanpinta alkoi nousta hitaasti takaisin, kun jääkuorma keveni. Maankohoaminen nosti Bengtsårin ensimmäisen kallionhuippu näkyviin merenpinnan alta 5500 vuotta sitten. Bengtsår oli tuolloin aivan avomeren reunalla. Lähin mantereen ranta oli 30 kilometrin päässä koillisessa. Muuten lähes koko lähiseutu oli merenpinnan alla. Ainoastaan muutama yksittäinen kallioluoto oli näkyvissä. Santalan suunnassa näkyi Byön-saaren keskiosassa oleva kallio, joka kohosi pari metriä merenpintaa korkeammalle. Pohjoisessa viiden ja puolen kilometrin päässä häämötti kapea ja korkea kallio. Se oli nykyisen Bromarviin väylän varrella oleva Vaktkojberget-nimisen kallion huippu, joka oli noussut merestä jo 4000 vuotta aikaisemmin ja oli tuolloin yli 20 metriä korkea. Koillisessa merestä kohosi kahdeksan metriä korkea Öbyn Basaböle ja Riilahden suunnassa näkyi muutama matala luoto.
     Nyt tuo 5500 vuotta sitten merestä noussut kallio kohoaa 26,5 metrin korkeuteen. Sitä kutsutaan Bengtsårin näköalakallioksi.
Sen koordinaatit (WGS84) ovat: 59° 54.716' N 23° 6.064' E.
     Nykyinen yhteys Itämerestä Atlantin valtamereen syntyi 9000 vuotta sitten. Alkuaikojen Itämerta kutsutaan Litorinamereksi. Sen vesi oli paljon suolaisempaa kuin nykyään. Suolapitoisuus aleni vähitellen, ja meidän tuntemamme vähäsuolaisen Itämeren aika alkoi kolme tuhatta vuotta sitten.
     Tällä hetkellä maankohoaminen on Bengtsårissa noin 5 mm vuodessa. Rannoilla maankohoamista ei huomaa, koska merenpinta nousee nykyään sunnilleen yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin maa kohoaa.
     Mannerjäätikön pohjakerros liikkui Bengtsårin alueella noin luoteesta kaakkoon. Liikkuvan jään pohjaan tarttunut kiviaines naarmutti ja kulutti sen alla olleita kallioita. Näin syntyneitä yli kymmenen tuhannen vuoden ikäisiä sileitä kallioita ja niillä olevia uurteita näkyy tänäkin päivänä Bengtsårin ja lähisaarten rannoilla.
     Kiviä kulkeutui myös jäätiköstä irronneiden Baltian jääjärvellä ajelehtineiden jäävuorien mukana pitkienkin matkojen päähän. Kun jäävuoret sulivat, kivet putosivat järven pohjaan, josta ne aikojen kuluessa ovat vedenpinnan alanemisen ja maankohoamisen myötä tulleet näkyviin. Suomen kallioperästä lähtöisin olevia siirtolohkareita on kulkeutunut muun muassa Saksaan asti.

Mannerjäätikön tekemiä uurteita Bengtsårin eteläpuolen pikkusaarissa.
(Klikkaa kuva suuremmaksi) 


Suuri siirtolohkare Bengtsårin rantavedessä.
Maankohoaminen nosti sen näkyviin merenpinnan alta 1700-luvun alkupuolella.

Kivikkorantaa Bengtsårin eteläpuolen pikkusaaren rannassa. Mannerjäätikkö on kuljettanut rannalle hyvin erilaisista kallioista lohjenneita kiviä. Mannerjäätikön sulamisvedet ja meren aallokko ovat huuhtoneet pienemmät kivet rinnettä pitkin alemmaksi. 

Keskeiset lähteet:

  • Itämeri. Toim. Aarno Voipio ja Matti Leinonen. Kirjayhtymä, Helsinki 1984.
  • Itämeri, ympäristö ja ekologia. Toim. Eeva Furman, Mia Pihlajamäki, Pentti Välipakka ja Kai Myrberg. SYKE, 2014
  • Kielosto, Sakari & Kukkonen, Marjatta & Stén, Carl-Göran & Birgitta Backman: Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä. Geologian tutkimuskeskus, Espoo 1996.
  • Koho, Kari & Koho, Mikko: Bengtsår. Markku Koho, Espoo 2018.